Adamsbergin hiipuva lumous?

vargasTähän saakka olen aina odottanut Fred Vargasin uusinta murhamysteeriä innostuksen vallassa, vaikka en muutoin lue dekkareita aktiivisesti. Vargas eroaa  pohjoismaisista murhakollegoistaan monessa suhteessa; rikosjuonen pitävyys horjahtelee, realismin vaatimuksista joustetaan maagiselle puolelle ja henkilöhahmot ovat lähinnä erikoisten piirteiden kokoelmia. Tässä ranskalaisessa kaaoksessa myös piilee Vargasin kirjojen viehätys.

Hyisiä aikoja -romaanissa murhatarina sukeltaa Islantiin ja toisaalta Ranskan historian verisimpiin tapahtumiin saakka. Aasinsilta jäätiköllä kuolleiden retkeilijöiden ja Robespierre-yhdistyksessä historiaa elävöittävien harrastajien välillä kääntyy jo Vargasillekin kaukaa haetuksi.

Juoni ei toki ennenkään ole Vargasin tarinoissa ollut sen paremmin ongelma kuin vahvuuskaan. Näitä murhajuttuja kantavat henkilöhahmot ja heidän omintakeinen huumorinsa, joka tällä kertaa pilkahteli vaivalloisesti. Vai olenko vain kyllästynyt tähän yli parinkymmenen hengen poliisijoukkioon, joista kullakin on omat omituisuutensa ja jotka eivät lopulta tee paljon mitään?

Itse päähenkilö Adamsberg, intuitioonsa luottava komisario jota myös ”pilvien lapioijaksi” kutsutaan, ei ole aivan entisellään. On sinänsä suotavaakin, että Adamsbergin leppoisuuteen tulee uusia sävyjä, jopa kärttyisyyttä. Yksi kirjan hauskimpia kohtia on se, kun Adamsberg ajaa omia virkaveljiään pakoon ja keksii keinoja selvitä yhä monimutkaisemmaksi käyvästä pinteestä.

Syy, miksi kirja ei sytyttänyt aikaisempien Adamsberg-tarinoiden tavoin, saattaa pohjimmiltaan olla siinä, että vakiohenkilöiden elämä jäi tällä kertaa etäälle ja moninkertaisten naamioiden takana piileskelevistä epäillyistä oli vaikea saada otetta. Ensimmäistä kertaa jopa odotin, että pitkä ja rönsyilevä tarina tulisi jo päätepisteeseen. Yleensä näitä ranskalaisia tunnelmia on ahmittu teen voimalla pikkutunneille.

Kenties olin vain nihkeä ja kärsimätön kuin Adamsbergia Islannista odottava poliisijoukkio, mutta suositan kirjaa silti vain niille, jotka ovat lukeneet jo aiemmat Adamsbergit ja tuntevat ennestään poliisiporukan hahmot.

Fred Vargas: Hyisiä aikoja, 2016. Suom. Marja Luoma.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s